Blogia, kevättä ja hamekankaita

Näin kevään kunniaksi päätin vihdoinkin aloittaa oman blogin kirjoittamisen. Asia on pyörinyt mielessä jo muutaman (!) vuoden, mutta hämäläisenä en ole tietenkään saanut mitään nopeasti aikaiseksi. Kun pari ystävääni aloittivat bloggaamisen, päätin, että nyt minäkin! Kunnes havahduin jonkin aikaa sitten siihen, että nämäkin blogit täyttivät jo vuoden... Nyt kuitenkin päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja aloittaa! Päiväkirjan kirjoittamisessa olen aina ollut surkea, mutta ehkä blogin julkisuus auttaa kirjoittamaan säännöllisesti. Tai sitten kukaan ei löydä tietään tänne, ja jatkan vain omaksi ilokseni. Kaikki käy.

Aion kirjoittaa elämän hyvistä ja huonoista hetkistä, epätoivosta ja toivosta, pienistä iloista ja onnistumisista. Kaikesta, mikä kuuluu elämään ja vastaan tulee. Paljon tulee höpötettyä varmasti omasta raskaudesta, mutta yritän olla keskittymättä liikaa siihen. Raskausviikkoja on tällä hetkellä 21+3, ja aika tuntuu menevän siivillä, oksentamisesta huolimatta.

Pakko kai tässä on mainita eilisen (ja ehkä tämänkin päivän) polttavasta puheenaiheesta, eli kosimisesta. Tuntuu, että facebookissa, saati muussa sosiaalisessa mediassa, ei ole muusta kirjoitettukaan. Perinteisesti karkauspäivä on ollut naisille "se ainoa mahdollisuus" kosia miestä. Tapa alkaa tietysti olla hyvinkin vanhanaikainen, mutta oli ihanaa nähdä, kuinka jotkut naiset tarttuivat tuumasta toimeen juuri eilen! Omalla kohdallakin kosintaa mietin, mutta päätin olla vanhanaikainen, ja odottaa aloitetta mieheltä. Hamekankaan toivossa olisi tehnyt mieli kosia, mutta sekin olisi jäänyt saamatta, kun mies olisi kuitenkin suostunut. Hmh. Täytyy lähteä itse kangaskaupoille.

Tästä alkaa blogi Nannan elämästä. Nautitaan matkasta!