Näin
kevään kunniaksi päätin vihdoinkin aloittaa oman blogin kirjoittamisen.
Asia on pyörinyt mielessä jo muutaman (!) vuoden, mutta hämäläisenä en
ole tietenkään saanut mitään nopeasti aikaiseksi. Kun pari ystävääni
aloittivat bloggaamisen, päätin, että nyt minäkin! Kunnes havahduin
jonkin aikaa sitten siihen, että nämäkin blogit täyttivät jo vuoden...
Nyt kuitenkin päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja aloittaa!
Päiväkirjan kirjoittamisessa olen aina ollut surkea, mutta ehkä blogin
julkisuus auttaa kirjoittamaan säännöllisesti. Tai sitten kukaan ei
löydä tietään tänne, ja jatkan vain omaksi ilokseni. Kaikki käy.
Aion
kirjoittaa elämän hyvistä ja huonoista hetkistä, epätoivosta ja
toivosta, pienistä iloista ja onnistumisista. Kaikesta, mikä kuuluu
elämään ja vastaan tulee. Paljon tulee höpötettyä varmasti omasta
raskaudesta, mutta yritän olla keskittymättä liikaa siihen.
Raskausviikkoja on tällä hetkellä 21+3, ja aika tuntuu menevän siivillä,
oksentamisesta huolimatta.
Pakko
kai tässä on mainita eilisen (ja ehkä tämänkin päivän) polttavasta
puheenaiheesta, eli kosimisesta. Tuntuu, että facebookissa, saati muussa
sosiaalisessa mediassa, ei ole muusta kirjoitettukaan. Perinteisesti
karkauspäivä on ollut naisille "se ainoa mahdollisuus" kosia miestä.
Tapa alkaa tietysti olla hyvinkin vanhanaikainen, mutta oli ihanaa
nähdä, kuinka jotkut naiset tarttuivat tuumasta toimeen juuri eilen!
Omalla kohdallakin kosintaa mietin, mutta päätin olla vanhanaikainen, ja
odottaa aloitetta mieheltä. Hamekankaan toivossa olisi tehnyt mieli
kosia, mutta sekin olisi jäänyt saamatta, kun mies olisi kuitenkin
suostunut. Hmh. Täytyy lähteä itse kangaskaupoille.
Tästä alkaa blogi Nannan elämästä. Nautitaan matkasta!
Uuuuu ihan uutukainen blogi!
VastaaPoistaYep. Kovasti yritän päästä jyvälle tästä hommasta. Pikkuhiljaa... :)
PoistaOnnea uudelle blogille ja bloggaajalle. Innolla odotan jatkoa.
VastaaPoista